Pakkasen Pojalla tuli täyteen kokonainen puolikas vuosi viime kuun lopulla. Kiireiden vuoksi perinteeksi muodostunut kuukausipäivitys on jäänyt roikkumaan, mutta tässä se nyt on.

Kuusikuukautisneuvolassa mitoiksi saatiin 66,7 cm ja 8420 g. Puolessa vuodessa Poika on siis kasvanut 17,7 cm ja painoa on kertynyt 5490 g eli syntymäpaino (2930 g) on melkein triplattu. (Jokin keskiarvo on kai +15 cm ja syntymäpainon tuplaus.) Meidän pienestä jäntevästä laiheliinista on puolessa vuodessa kasvanut jykevä jässikkä. Pituuskasvukäyrällä ollaan omalla miinuskäyrällä ja pituus-painokäyrällä omalla pluskäyrällä. Muuten puolivuotiaana meillä…

…vaatekoko on edelleen 68 ja lisäksi käytössä on joitain isompia 62/68-kokoisia vaatekappaleita.

…jutellaan, kiljutaan ja muuten äännellään päivästä riippuen joko hyvin paljon tai ei lähes ollenkaan. Lukeminen on edelleen suosikkipuuhaa sekä sylissä istuen että lattialla vatsallaan ollen. Lelumatto/-kaari on nykyään aika vähän käytössä ja mieluisampaa tekemistä on paljaalla lattialla vatsalla oleminen leluilla leikkien eli lattian ”luutuaminen” palikoilla ja muilla kovilla leluilla.

…tehdään hampaita nyt neljättä kuukautta ilman näkyvää tulosta. Ikeniä kutittaa ihan hirmuisesti ja suussa on aina joko lelu, kaksi sormea (etu- ja keskisormi) tai harso, ja kuolan määrä on valtaisa. Jännityksellä odotamme, saako seuraavassa kuukausikoonnissa kertoa ensimmäisten hampaiden puhkeamisesta!

…on vihdoin alettu nauttimaan kylpyhetkistä. Aavistuksen verran. Tähän asti silmistä on paistanut jännitys ja varovaisuus, mutta yht’kkiä Poika tykkääkin, että hänet lasketaan vedessä jopa ihan vaakatasoon niin että vesi loiskuu jopa korviin. Kylpyjen loppuun mukaan otettu lyhyt tuettuna istuiminen ja veteen omin käsin tutustuminen on tuonut pesuhetkiin uudenlaista mielenkiintoa.

…liikutaan edelleen vain selältä vatsalleen, navan ympäri vatsallaan ollen, ja sopivasti jaloista avustettuna mennään myös pieniä pätkiä eteenpäin. Vatsallaan ollessa suunta on yleensä taaksepäin, vaikka yritys olisi kovasti eteenpäin. Intoa liikkumiseen olisi hirmuisesti ja uutena harjoitteena päivittäiseen elämään on tullut pyllyn nostelu vatsalla ollessa. Samaan aikaan Pakkasen Poika painaa kasvot lattiaan (tai muuhun alustaan) ja ynisee turhautumistaan, koska hieno uusi taito ei edesauta liikkumista. Pyllyn nostelun lomassa Poika myös nostelee yläruumista komeasti lattiasta jopa suorille käsille, mutta vielä nämä kaksi eivät tapahdu yhtä aikaa. Pakkasen Poika on alkanut myös harrastamaan ”lentämistä” eli nostamaan jalkoja ja käsiä yhtä aikaa ilmaan vatsalla ollessa yhä enemmän, mutta vielä se on aikamoista vispaamista. Istuminen tuettuna alkaa sujumaa jo kohtuullisen hyvin ja istumaannousuharjoituksia äitien kanssa onkin paljon mieluisampi tehdä kuin loikoilla vain lattialla.

…syödään 3 kiinteää ateriaa päivässä (tosin nyt kirjoitushetkellä aterioita on jo 4-5 kappaletta). Viisikuukautisneuvolan jälkeen kiinteiden aterioiden määrä nostettiin kahdesta kolmeen ja kasvisten seuraksi ruokavalioon otettiin mukaan viljat. Kauraa on harjoiteltu toukokuun alusta alkaen, mutta kaurapuuro ei maistu Pakkasen Pojalle mitenkään päin. Ei edes suosikkihedelmäsoseeseen hukutettuna. Riisijauhosta keitetty riisipuuro maistuu huomattavasti paremmin. (Ruokailusta tulee jossain kohtaa ihan erillinen kirjoitus.)

…pierutellaan huomattavasti vähemmän kuin vielä reilu kuukausi takaperin. Ilmavaivat tuntuivat katoavan yht’äkkiä. Toki ilmaa pääsee edelleen päivittäin, mutta enää se ei ole sarjatulta, tuoksuvaa eikä itkettävää.

…nukutaan yöt hyvin. (Yöt meillä on kyllä nukuttu aina hyvin sen jälkeen, kun yöllä siirryttiin kaksikuisena vauvantahtisuuteen.) Tosin iltakaurapuuro (tai sen syömättömyys) aiheutti sen, että jo kohtuullisen vakiintuneesta yhdestä yösyötöstä palattiin kahteen. Nukkumista on puolivuotiaana tullut häiritsemään voimakas tahto kääntyä selältä vatsalle myös unessa. Ja koska Pakkasen Poika ei osaa vielä kääntyä takaisin selälleen eikä myöskään nukkua vatsallaan, pitää Poikaa auttaa 2-5 kertaa yön aikana takaisin selinmakuulle.

…nautitaan kutittelusta, kukkuuleikeistä (jo ties monetta kuukautta) ja äitien laulamisesta. Mikä tahansa turhautuminen ja paha olo unohtuu hetkeksi kun Äiti laulaa Vanhoja poikia viiksekkäitä tai Tonttua tai kun Äiskä laulaa Metrolla mummolaan tai Hämä-hämähäkkiä.

Tällä viikolla Pakkasen Pojalla tuli täyteen neljän kuukauden ikä ja kävimme siten myös neuvolassa. Vuorossa olisi ollut lääkärineuvola, mutta lääkäri ei loppujen lopuksi päässytkään paikalle, joten meillä olikin aivan tavallinen neuvola ja tapaamme lääkärin sitten viisikuukautisneuvolassa. Neljän kuukauden iässä meillä…

… kasvetaan yhä kohisten. Neuvolassa Pakkasen Pojan mitoiksi saatiin 7120g ja 62,4cm. Painoa on kertynyt kuukaudessa vajaa kilo ja pituutta 2,9cm. Ei ihme että pieneksi jääneitä vaatteita saa pakata koko ajan varastoon. Nyt on käytössä koon 62 vaatteet, mutta joitain pienemmän mitoituksen kuuskaseja ja seiskanelosiakin jo pidetään päällä.

… viihdytään mahallaan nyt hienosti. Tässä on tapahtunut suuri ero kuukaudessa! Vielä Pakkasen Poika ei kierähdä itse vatsalleen tai selälleen, mutta aivan pienellä avustuksella tämä keikahtaa kyljelleen ja siitä sitten itse mahalleen. Vatsallaan olleessaan tämä enimmäkseen lueskelee (ja maistelee) kirjojaan, joskus myös lelut tai omien nyrkkien syöminen ovat mukavaa viihdykettä. Muutenkin meillä viihdytään kaikista parhaiten lattialla viltin päällä, missä on kiva seurustella äitien kanssa, jumpata, imeskellä leluja, harsoja ja omia käsiä sekä tietenkin kuolata ja paukutella (vaikka mahakivut ovat nyt lähes jääneet pois, jatkuu kova paukuttelu kyllä!).

… jutellaan aivan valtavasti. Pakkasen Poika pitää hellyttävän hauskaa kurkkuääntä jota kutsumme kurkkulaulannaksi, ja jutut voivat olla todella pitkiäkin. Joskus Pakkasen Poika myös innostuu pitämään kurkkulaulantaansa jos Äiti laulaa – liekö yrittää yhtyä lauluun mukaan vaiko peittää äänellään Äidin epävireisen hoilotuksen?

… nauretaan! Ei kyllä kovin usein eikä ennen tätä päivää varsinkaan minulle! Tähän mennessä naurut ovat saaneet aina Äiskä tai isoäiti, yleensä jonkin hurjan pöö-leikin yhteydessä. Etenkin Äiskä on saanut jollain vähän hurjemmalla hassuttelulla Pakkasen Pojan kikattamaan ja kihertämään. Minä olen saanut Pakkasen Pojan nauramaan yhden ainoan kerran – siis ennen tätä päivää. Yhtäkkiä tänään Pakkasen Poika on hoksannut että onhan se Äitikin hauska, ja tänään minulle (minun kanssani?) on naurettu monesti: kutituksille, hassuille ilmeille ja kerran aivan vain hymyllekin. Kyllähän se pikkuisen nauru on maailman ihanin ääni!

… haluttaisiin tehdä kaikki itse. Olin ajatellut että tämä vaihe tulisi sitten vähän myöhemmin, mutta saamme siitä nyt näemmä maistiaisia, kun Pakkasen Pojalla on nyt kova halu tehdä kaikki itse, mikä johtaa usein turhautumiseen kun ei aivan vielä osaakaan kunnolla. Tutti on pakko saada painaa suuhun itse, mikä tarkoittaa usein sitä, että kun terassilla vaunuissa päiväunillaan nukkuvalle Pakkasen Pojalle käydään laittamassa tutti suuhun tämän herätessä kesken unen itkemään, pysyy tutti suussa vain hetkisen, kun pikkukaveri yrittää niin kovasti itse laittaa lapasillaan tuttia parempaan asentoon ja työntää sen sitten vahingossa jonnekkin untuvapussin syvyyksiin. Ja sitten taas itketään, ja äidit käyvät asettamassa tutin uudestaan suuhun, minne se taas halutaan asetella itse paremmin… Tästä syystä pyrimme saamaan pojan päiväunille ilman tuttia, sillä tämä rumba vie kaikkien hermot! Myös tuttipullosta Pakkasen Poika haluaisi usein pitää itse kiinni, tai ainakin vähintään ohjata äitien kättä ja pulloa parempaan asentoon, mikä tosin usein johtaa siihen, että pullon tutti on aivan väärässä asennossa suussa ja välillä syöminen on aikamoista painia. Ruuan jälkeen tämä haluaisi pyyhkiä kasvonsa (ja välillä myös suunsa) itse harsolla. Myös paksulehtisen kirjan sivuja Pakkasen Poika yrittää kääntää kovasti itse ja onnistuu jo monesti avaamaan itse kirjan. Voin vain kuvitella, minkälaista sirkusta meillä tulee olemaan sitten siinä vaiheessa, kun varsinainen minä itse-vaihe tulee oikeasti ajankohtaiseksi Pakkasen Pojan kasvettua!

… aloitettiin kiinteät! Tähän mennessä on maisteltu bataattia ja porkkanaa ja voi miten Pakkasen Poika on ihastunutkaan!

Pakkasen Poika on nukkunut aina paljon ja nukkuu edelleen todennäköisesti keskimääräistä enemmän ikäisiinsä verrattuna. Nyt nelikuisena 2,5 tuntia on ihan maksimi, mitä poika jaksaa olla hereillä unien välissä. Yleensä päiväunien väliin jää 1,5-2 h hereilläoloaikaa. Päiväunitarpeen voi käytännössä katsoa kellosta. Viimeisen parin viikon ajan olemme tutin avulla pystyneet pidentämään hereilläoloaikaa 15-30 minuutilla.

Unipesässä, säkkituolissa ja sylissä

Noin neliviikkoiseksi asti Pakkasen Poika nukkui lähes koko ajan ja hän oli hereillä vain syödessään ja vaippaa vaihtaessa. Ensimmäisinä viikkoina poika nukkui päivisin hyvin sekä sylissä että säkkituolisitterissä. Yöt hän nukkui unipesässä välissämme. Poika nukahti aina maidolla, myös iltaisin ja öisin. Ilta- ja yönukutukset tapahtui pääasiassa rinnalla senkin jälkeen kun 2,5-viikkoisena aloimme ruokkimaan poikaa pääasiassa korvikkeella. Tämä ehkä huono tapa meillä oli vielä kolmikuisenakin. Pojan painokehitys oli päällimmäisenä mielessä alle kuukauden vanhana, joten minulle jäi päälle ajatus, että pojan pitää antaa syödä niin kauan että nukahtaa varmasti kylläisenä. Ja poikahan söi pullon päälle rinnasta kerrasta riippuen pitkäänkin ennen kuin nukahti.

Sylikissa

Alle kuukauden vanhana poika alkoi viihtymään päivisin vähän liiankin hyvin sylissä. Pakkasen Poikaa ei enää saanut siirrettyä päiväsaikaan säkkituoliin tai unipesään nukkumaan kuten aiemmin. Parin minuutin jälkeen poika heräsi itkemään. Ulkonukutukset aloitimme vasta vähän myöhemmin, joten me äidit olimme jumissa sohvalla päiväunisänkynä yli kuukauden päivät. Jälkikäteen mietimme, että samoihin aikoihin alkaneet vatsavaivat olivat todennäköisesti syynä siihen, että syli oli paras paikka päivisin. Onneksi iltaisin ja öisin onnistumisprosentti unipesään siirtämisessä nukutuksen jälkeen oli selvästi parempi. Satunnaisesti poika nukkui kainalossani/vieressäni tissittelyn jälkeen.

Pinnasänkyyn

7-viikkoisena Pakkasen Poika alkoi nukkumaan yöt pinnasängyssä. Olin asettanut Marikille henkisen tavoitteen, että poika siirtyisi nukkumaan pinnasänkyyn viimeistään kaksikuisena, koska 160-senttinen sänky oli aika ahdas, kun unipesä vei leveydestä yli kolmanneksen. Unipesälle kuitenkin sattui vesivahinko tammikuun puolivälissä, minkä takia pojan piti nukkua pinnasängyssä pari yötä. Pinnasängyssä nukkuminen sujui niin hyvin, että päätimme jatkaa sitä. Unipesä oli edelleen pinnasängyssäkin käytössä.

Päiväunet ulkona

Kaksikuisena poika nukkui ensimmäiset kunnon päiväunet vaunuissa terassilla. Sen jälkeen, aina sään salliessa, poika on nukkunut 1-3 päiväunet vaunuissa joka päivä. Olemme pitäneet terassipäiväunille -10°C ja lenkeille -5°C pakkasrajaa, joten helmikuun kovilla pakkasilla olimme helisemässä päiväunien kanssa, koska Pakkasen Poika ei suostunut nukahtamaan sisällä pinnasänkyyn, unipesään, syliin eikä oikein vaunuihinkaan. Kävimme siksi aika paljon kauppakeskuksissa, jotta poika sai edes yhdet pidemmät päiväunet päivässä. Edelleen pyrimme ajoittamaan kauppareissut niin, että poika saa silloin nukkua päiväunet.

Päiväunet sujuvat tällä hetkellä pääasiassa ulkona tai liikkeellä ollessa. Pinnasänkyyn emme ole muutamaan kuukauteen yrittäneet Pakkasen Poikaa saada päiväunille. Se voisikin olla seuraava harjoittelun kohde koko perheelle.

Unikoulu

Imetyskerrat vähenivät lähes viikottain ja lopulta kolmekuiseksi päästyään Pakkasen Poika söi rintaa vain ilta- ja yönukutuksilla, joskus aamulla sängyssä, ja satunnaisesti päivällä pullosyöttöjen välissä. Iltaisin minulta meni makuuhuoneessa annetun pulloruuan jälkeen jopa 1,5 tuntia, että sain pojan siirrettyä nukkuvana rinnalta pinnasänkyyn. Poika söi, nukahti, heräsi, söi, nukahti, heräsi,… Marikki ei pystynyt mitenkään osallistumaan iltanukutuksiin, kun koko homma oli kiinni tissistä.

Maaliskuun alussa, Pakkasen Pojan ollessa 14-viikkoinen, päätimme kokeilla unikoulua: iltamaito pullosta olohuoneen puolella, röyhtäyttelyt, pojan vienti sänkyyn, lyhyt iltasatu ja silittely, hyvänyöntoivotukset, ja huoneesta poistuminen itkuhälyttimen päällekytkemisen jälkeen. Ensimmäisenä iltana poikaa piti käydä rauhoittelemassa pariin otteeseen, mutta hän nukahti noin puolessa tunnissa. Seuraavana iltana pullomaito ei maistunut eikä uni tullut pinnasängyssä, joten nukutin vanhanaikaisesti tissille. Sen jälkeen, nyt jo neljättä viikkoa, Pakkasen Poika on nukahtanut yksin pinnasänkyyn unipupu, harso ja satunnaisesti tutti seuranaan. Joinain iltana hän nukahtaa 10 minuutissa ilman ynähdystäkään, joinain iltana poikaa pitää käydä rauhoittelemassa muutamaan otteeseen. Vielä parin viikon ajan nukutin pojan yösyötöillä (tarvittaessa) tissillä. Viime viikolla lopetin imetyksen kokonaan, ja sen jälkeen yösyöttöjen päälle poika on nukutettu joko syliin tai annettu nukahtaa sänkyyn yksikseen. Yösyöttöjenkin jälkeen itsekseen nukahtamiset alkavat jo sujumaan.

Pakkasen Poika on nukkunut kaksi kertaa koko yön (noin klo 21-7), mutta niistä on aikaa 1,5 kuukautta. Kunhan kokonaisista tulee taas tapa, alkaa meillä nukkuminen ja nukahtaminen olla aika hyvällä mallilla. Tällä hetkellä yösyöttöjä on yksi (klo 4-5 välillä) tai kaksi (klo 24-2 ja 4-6). Nukkumaan poika menee klo 19.30-21 välillä vähän päivän rytmityksestä riippuen.

Katkonaiset unet

Vaikka Pakkasen Poika nukkuukin nykyään verrattain hyvin sekä päivisin että öisin, erityisesti päiväunet ovat olleet ajoittain aika katkonaisia. Päiväunien aikana joudumme joskus montakin kertaa käydä hyssyttelemässä vaunuja ja tarjoamassa tuttia, kun uni keskeytyy itkeskelyyn. Samaa on ollut jonkin verran myös aamuöisin. Tällöin uni on jatkunut lyhyen sylittelyn jälkeen. Syy on ehkä jatkuvassa uuden oppimisessa (uni on levotonta) tai edelleen seurana olevissa ajoittain pahoissakin ilmavaivoissa, jotka vaivaavat myös hereillä ollessa.